SUOMALAISEN RATSUVÄEN HISTORIAA
Suomalaisella ratsuväellä on pitkät, aina 1600-luvulta juontuvat perinteet. Ratsuväen pitkän historian ehkä tunnetuin osa ovat Hakkapeliitat. Hakkapeliitat olivat Ruotsin sotaväessä 30-vuotisen sodan aikana palvelleita suomalaisia ratsumiehiä, jotka niittivät mainetta useissa eri taisteluissa. Tunnetuin näistä on ehkä Breitenfeldin taistelu Leipzigin pohjoispuolella 7. syyskuuta 1631. Hakkapeliitta nimi tulee suomalaisen myytin mukaan hyökkäyskomennosta ”Hakkaa päälle”. Hakkapeliitat olivat myös ensimmäinen joukkotyyppi, joka käytti suomenhevosta taistelussa.
Itsenäisen Suomen ratsuväen voidaan katsoa saaneen alkunsa Saksanniemen Järjestyslipuston perustamisesta Porvoossa 19. syyskuuta 1917. Silloin lipusto tunnettiin Ratsastavan Poliisikunnan nimellä, jonka tehtävänä oli yleinen järjestyksenpito. Vapaussodan jatkuessa lipuston nimi muutettiin ylipäällikön käskyllä 27.2.1918 Uudenmaan Rakuunarykmentiksi (URR). Lähteestä riippuen, toisena suomalaisen ratsuväen perustamispäivänä pidetään myös JP27 ratsuosaston, Abteilung Jäger zu Pferde Königlich Preußisches Jäger-Bataillon N:o 27:n perustamista 7.9.1917. Maaliskuussa 1918 sai myös alkunsa Saksasta palanneisiin jääkäreihin pohjautuva Karjalan ratsujääkärirykmentti (KRjR), josta sittemmin muodostui Hämeen ratsurykmentti (HRR).
Suomessa ratsuväki aselajina lakkautettiin toisen maailmansodan aikana. Ratsuväki lähti marraskuussa 1939 talvisotaan ratsain, mutta palasi 1940 helmikuussa Lappeenrantaan vaihtamaan hevoset suksiin. Vuoden 1940 välirauhan aikana palvelu suoritettiin jälleen ratsain, kuten myös kesäkuussa 1941 jatkosotaan lähtökin. Hämeen Ratsurykmentti (HRR) jalkautettiin ja sulautettiin osaksi polkupyörin varustettuja kevyitä jääkärijoukkoja Kouvolassa maaliskuussa 1945. Uudenmaan Rakuunarykmentti (URR) jalkautettiin hieman myöhemmin Lappeenrannassa 1947, komentajanaan eversti Adolf Ehrnrooth.
Nykyään Suomen ratsuväen perinteitä kantaa Hämeen ratsujääkäripataljoona, Rakuunasoittokunta sekä Maasotakoulun Rakuunaeskadroona.